Suodenniemen Suonkiertäjien 20v-juhlaretki Merikarvialle
Suodenniemen Suonkiertäjien partiolippukunta matkasi juhlistamaan ensimmäistä 20 vuottaan itsenäisenä partiolippukuntana 16.-18.6, kohteeksi retkelle oli valikoitunut Ouran Partiolaisten Partiokari Merikarvian edustalla. Koska Partiokarille piti päästä meriteitä pitkin, oli kulkuneuvoksi valikoitunut Kiikoisten Kilipukki-kirkkovene, joka nimestään ja kotipaikastan huolimatta takasi reippaille retkeläisille tasaisen ja joutuisan kyydin myös suolaisissa vesissä. Keräsipä kulkuneuvo huomiota paljon myös paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten keskuudessa, jotka tervehtivät seudulla harvoin nähtyä venetyyppiä iloisesti vilkutellen ja aiheesta kysellen.
Vaikka retkelle lähtikin parinkymmenen merta pelkäämättömän
partiolaisen joukko (lapsenlapsesta vaariin ja kaikkea siltä väliltä), oli
aiempien retkien järjestäminen selvästi tuonut kokemusta pitempään mukana
olleille. Niinpä valmistelut sujuivat suoraviivaisesti ja retkelle voitiinkin
lähteä kauppalistan kanssa paikallisen kaupan kautta. Olihan mukaan lähtenyt paketti
“laivakorppujakin”, joten ilmiselvästi pitempäänkin seikkailuun oli varauduttu
tai sitten pelättiin haaksirikkoa Merikarvian kivikkoisille rantavesille.
Retki aloitettiin jo torstaina 15.6 laivastokaluston
kujetuksella Merikarvialle, jonka jälkeen varsinainen retkiporukka siirtyi,
kuin Kiljusen Herrasväki, isona kulkueena Merikarviaan Krookan satamaan.
Satamassa pistäydyttiin välittömästi täydentämässä ruokavarastoa
savustusuunista juuri valmistuneella paikallisella savusiialla. Pikaisen
ruokailun jälkeen suoritettiinkin ensimmäinen soutuetappi Partiokarille, jossa
lämmitettiin sauna ja nautittiin raikkaasta merivedestä sekä suolaisista
löylyistä. Lauantaina matka suuntautui Merikarvian-jokea pitkin Koivuniemen
Herran MuuMaa-kotieläintilalle, jossa tutustuttiin kotieläimiin, kokeiltiin
pellavan käsittelyä ja nautittiin kohteen ohjelmasta (mm. rotan ja
tuhatjalkaisen silittämisestä, possun ja lampaiden ruokkimisesta,
ponikärryajelusta ja ratsastuksesta). Retken pahin takaisku tosin osui
lauantaille, kun kotieläintilalla vietetyn päivän aikana olivat paikalliset
lokit syöneet retkiporukan eväsleivät. Kohteliaina eläiminä olivat toki
jättäneet matkalaisille yhden leivän nokitun pussin pohjalle. Onneksi retken
valmistelut oli tehty huolella, eikä miehistö päässyt kärsimään nälkää
takaiskusta huolimatta. Sunnuntai-aamulla Partiokarilla keskityttiin
paikallisten kalojen narraamisen, kaloja nousikin mato-ongilla kattava otos
(joukossa ahvenia, kolmipiikkejä ja pari näin makean veden kalamiehille
oudompaakin yksilöä), heittokalastajat sen sijaan keskittyivät lähinnä poijujen
ja vesikasvien pyyntiin.
Launatain iltanuotiolla ehdittiin hetki muistella partion
alkutaipaletta Suodenniemellä ja lippukunnan nimivalintaa (olihan matkassa
mukana perustamisesta asti mukana olleita) ja tiukkaa nimiäänestyksen tulosta.
Lisäksi jaettiin iltanuotiolla merkit talven aikaisista suorituksista
sudenpennuille ja seikkailijoille.
Kiitokset retken avustamisesta: Ouran Partiolaisille
Partiokarin lainaamisesta, Merikarvian VPKn antamasta kuljetusavusta
Partiokarille, Ari Kuuskerille veneemme luotsaamisesta MuuMaahan ja
opastuksesta Merikarvian jokisuiston alueeseen. Pauli Käkelälle kiitos
kirkkoveneen taidokkaasta kuljettamisesta Merikarvialle.
Vastauksena otsikon kysymykseen, vaikka saaressa
leikattiinkin kurkkuja (vain leivälle) ja kirkkoveneessä kritisoitiin vauhdin
ylläpitoa ja oman porukan “perämiehiä” ei aluksessa puhjennut kapinaa, vaan
kaikilla tuntui olevan iloinen ja reipas mieli. Näistä tunnelmista voidaankin
jatkaa kohti tulevia seikkailuja ja ensi syksynä jatkuvaa partiotoimintaa.
