Kaappaus merellä vai kurkunleikkaajien saari?

Suodenniemen Suonkiertäjien 20v-juhlaretki Merikarvialle

Suodenniemen Suonkiertäjien partiolippukunta matkasi juhlistamaan ensimmäistä 20 vuottaan itsenäisenä partiolippukuntana 16.-18.6, kohteeksi retkelle oli valikoitunut Ouran Partiolaisten Partiokari Merikarvian edustalla. Koska Partiokarille piti päästä meriteitä pitkin, oli kulkuneuvoksi valikoitunut Kiikoisten Kilipukki-kirkkovene, joka nimestään ja kotipaikastan huolimatta takasi reippaille retkeläisille tasaisen ja joutuisan kyydin myös suolaisissa vesissä. Keräsipä kulkuneuvo huomiota paljon myös paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten keskuudessa, jotka tervehtivät seudulla harvoin nähtyä venetyyppiä iloisesti vilkutellen ja aiheesta kysellen.

Vaikka retkelle lähtikin parinkymmenen merta pelkäämättömän partiolaisen joukko (lapsenlapsesta vaariin ja kaikkea siltä väliltä), oli aiempien retkien järjestäminen selvästi tuonut kokemusta pitempään mukana olleille. Niinpä valmistelut sujuivat suoraviivaisesti ja retkelle voitiinkin lähteä kauppalistan kanssa paikallisen kaupan kautta. Olihan mukaan lähtenyt paketti “laivakorppujakin”, joten ilmiselvästi pitempäänkin seikkailuun oli varauduttu tai sitten pelättiin haaksirikkoa Merikarvian kivikkoisille rantavesille.

Retki aloitettiin jo torstaina 15.6 laivastokaluston kujetuksella Merikarvialle, jonka jälkeen varsinainen retkiporukka siirtyi, kuin Kiljusen Herrasväki, isona kulkueena Merikarviaan Krookan satamaan. Satamassa pistäydyttiin välittömästi täydentämässä ruokavarastoa savustusuunista juuri valmistuneella paikallisella savusiialla. Pikaisen ruokailun jälkeen suoritettiinkin ensimmäinen soutuetappi Partiokarille, jossa lämmitettiin sauna ja nautittiin raikkaasta merivedestä sekä suolaisista löylyistä. Lauantaina matka suuntautui Merikarvian-jokea pitkin Koivuniemen Herran MuuMaa-kotieläintilalle, jossa tutustuttiin kotieläimiin, kokeiltiin pellavan käsittelyä ja nautittiin kohteen ohjelmasta (mm. rotan ja tuhatjalkaisen silittämisestä, possun ja lampaiden ruokkimisesta, ponikärryajelusta ja ratsastuksesta). Retken pahin takaisku tosin osui lauantaille, kun kotieläintilalla vietetyn päivän aikana olivat paikalliset lokit syöneet retkiporukan eväsleivät. Kohteliaina eläiminä olivat toki jättäneet matkalaisille yhden leivän nokitun pussin pohjalle. Onneksi retken valmistelut oli tehty huolella, eikä miehistö päässyt kärsimään nälkää takaiskusta huolimatta. Sunnuntai-aamulla Partiokarilla keskityttiin paikallisten kalojen narraamisen, kaloja nousikin mato-ongilla kattava otos (joukossa ahvenia, kolmipiikkejä ja pari näin makean veden kalamiehille oudompaakin yksilöä), heittokalastajat sen sijaan keskittyivät lähinnä poijujen ja vesikasvien pyyntiin.

Launatain iltanuotiolla ehdittiin hetki muistella partion alkutaipaletta Suodenniemellä ja lippukunnan nimivalintaa (olihan matkassa mukana perustamisesta asti mukana olleita) ja tiukkaa nimiäänestyksen tulosta. Lisäksi jaettiin iltanuotiolla merkit talven aikaisista suorituksista sudenpennuille ja seikkailijoille.

Kiitokset retken avustamisesta: Ouran Partiolaisille Partiokarin lainaamisesta, Merikarvian VPKn antamasta kuljetusavusta Partiokarille, Ari Kuuskerille veneemme luotsaamisesta MuuMaahan ja opastuksesta Merikarvian jokisuiston alueeseen. Pauli Käkelälle kiitos kirkkoveneen taidokkaasta kuljettamisesta Merikarvialle.

Vastauksena otsikon kysymykseen, vaikka saaressa leikattiinkin kurkkuja (vain leivälle) ja kirkkoveneessä kritisoitiin vauhdin ylläpitoa ja oman porukan “perämiehiä” ei aluksessa puhjennut kapinaa, vaan kaikilla tuntui olevan iloinen ja reipas mieli. Näistä tunnelmista voidaankin jatkaa kohti tulevia seikkailuja ja ensi syksynä jatkuvaa partiotoimintaa.